Olen tehnyt töitä rahapelien parissa niin pitkään, että muistan ajan, jolloin nettikasinon tunnisti kömpelöstä sivusta, kirjavista bannereista ja ylläpitäjästä, jonka kotipaikkaa ei kukaan oikein tiennyt. Paljon on muuttunut sen jälkeen. Tänään suomalainen pelaaja seisoo kohdassa, jossa vuosikymmenten monopoli on väistymässä ja tilalle tulee lisenssijärjestelmä, ja juuri tästä syystä moni kysyy minulta, mihin kannattaa luottaa ja mitkä sivut on parempi jättää rauhaan.
Kerron tässä, mitä olen vuosien varrella nähnyt. En aio kehua yksittäisiä kasinoita enkä haukkua niitä, sillä se ei ole tämän kirjoituksen tarkoitus. Haluan antaa sinulle ne kysymykset, jotka itse esitän aina ennen kuin talletan euroakaan uuteen paikkaan, ja kertoa, miksi niillä on nyt enemmän painoa kuin koskaan aiemmin.
Puhun suoraan, suomalaiseen tapaan. Se säästää aikaa meiltä kummaltakin.
Muistelemalla aikaa, jolloin Veikkaus hoiti kaiken
Rahapelaaminen Manner-Suomessa on pitkään tarkoittanut käytännössä yhtä nimeä. Valtion omistama Veikkaus Oy on pitänyt yksinoikeutta useimpiin säänneltyihin rahapeleihin, ja siihen ovat kuuluneet nettikasinopelit ja vedonlyönti. Koko järjestelmä on nojannut arpajaislakiin, arpajaisverolakiin ja valtioneuvoston asetukseen Veikkaus Oy:n pelaamista rahapeleistä. Politiikasta ja lainsäädännöstä on vastannut sisäministeriö, ja valvonta on ollut Poliisihallituksen arpajaishallinnon käsissä. Veikkaus itse kertoo, että sen pelitoiminta noudattaa arpajaislakia ja rahapelien järjestämistä koskevaa asetusta.
Moni nuorempi pelaaja ei tiedä, että Veikkauksen tuotosta ei ole maksettu yhteisöveroa samalla tavalla kuin tavallisesta liiketoiminnasta. Sen tilalla on ollut arpajaisvero, jota yksi lähde kuvaa nimenomaan Suomen rahapeliveroksi Veikkauksen tuottojen osalta. Tällaiset yksityiskohdat kuulostavat kuivilta, mutta ne kertovat, miksi järjestelmä on pysynyt niin pitkään ennallaan. Valtio sai rahansa, pelaaja sai kotimaisen vaihtoehdon, ja kaikki muu jäi harmaalle vyöhykkeelle.
Raha-pelibisneksessä oli ennen toisin, ja sen muistavat kaikki, jotka olivat mukana jo ensimmäisten nettikasinoiden aikaan. Ulkomaiset sivustot markkinoivat suomalaisille ovelasti kiertäen, suomenkielistä asiakaspalvelua sai etsiä kuin neulaa heinäsuovasta, ja kotiutus saattoi viedä viikkoja ilman minkäänlaista selitystä. Vanhan koulukunnan sivuilla pelaajan piti yksinkertaisesti uskoa, että rahat joskus tulevat, sillä muuta keinoa ei juuri ollut. Pelaajat kävivät niillä joka tapauksessa. Yhden markkinaraportin mukaan noin puolet suomalaisten asettamista panoksista menee yhä ulkomailla lisensoiduille yhtiöille, ja se luku kertoo enemmän kuin moni poliittinen puhe.
Tämä on se tausta, jota vasten uudistusta kannattaa katsoa. Monopoli ei koskaan pystynyt pitämään pelaajia kokonaan kotimaassa, joten nyt yritetään toista tietä.
Siirtyminen lisenssiaikaan askel kerrallaan
Eduskunta hyväksyi uuden rahapelilain viime joulukuussa, ja sen jälkeen aikataulu on edennyt melko selvästi. Lisenssihakemuksia on voinut jättää tämän vuoden maaliskuun alusta lähtien. Lisensoitu toiminta uudella markkinalla on tarkoitus aloittaa ensi vuoden heinäkuun ensimmäisenä päivänä, ja Veikkauksen yksinoikeus vedonlyöntiin, nettikasinopeleihin ja verkon hedelmäpeleihin päättyy samana kesänä. Valvonta siirtyy Poliisihallitukselta uudelle lupa- ja valvontavirastolle. Kyse on siis aidosta vallanvaihdosta eikä pelkästä kosmeettisesta remontista.
Uutta järjestelmää kuvataan kilpailuun perustuvaksi kahden lisenssin järjestelyksi, jossa nettivedonlyönti ja nettikasino ovat omia kokonaisuuksiaan. Raporttien mukaan pelaajille suoraan peliä tarjoavat yhtiöt saavat viiden vuoden B2C-lisenssin. Lisensoidut toimijat maksavat 22 prosentin veroa bruttopelituotosta, jota markkinaraporteissa kutsutaan yleensä lyhenteellä GGR. Viisi vuotta on bisneksessä lyhyt aika, ja olen nähnyt, miten tällainen aikaraja pitää toimijat hereillä paremmin kuin mikään juhlapuhe vastuullisuudesta.
Luvuista kannattaa puhua, sillä ne näyttävät, kuinka isosta kakusta kilpaillaan. Veikkauksen oman raportin mukaan Suomen koko rahapelimarkkina oli viime vuonna noin 1,835 miljardia euroa. Digitaalisen pelaamisen osuus siitä oli Veikkauksen mukaan noin 1,475 miljardia euroa. Yhtiö laski oman markkinaosuutensa noin 51 prosentiksi, ja sen vuosikertomuksen mukaan kokonaismarkkina pieneni edellisestä vuodesta noin 0,5 prosenttia.
Ulkopuoliset markkinaraportit antavat isomman kuvan. Niiden mukaan koko markkina oli viime vuonna noin 2,4 miljardia euroa, ja nettipelaamisen osuus bruttopelituotosta oli noin 65 prosenttia eli suunnilleen 1,56 miljardia euroa. Yksi raportti kertoo nettipelaajia olleen noin 1,31 miljoonaa. Sama lähde laski käyttäjien osuudeksi 20,6 prosenttia. Ero Veikkauksen ja muiden lukujen välillä johtuu laskutavasta, ja juuri siksi en koskaan nojaa vain yhteen lähteeseen.
Pelaajan kannalta näistä luvuista jää käteen yksi asia. Iso osa rahasta liikkuu jo nyt netissä ja ulkomaisilla sivuilla, joten lisenssijärjestelmä yrittää tuoda tämän toiminnan suomalaisen valvonnan piiriin sen sijaan, että teeskenneltäisiin sen olevan olematonta.
Tarkistamalla lisenssin säästät itsesi monelta harmilta
Kerron yhden tarinan, joka jäi mieleeni. Tunsin aikoinaan pelaajan, kutsutaan häntä vaikka Markuksi, joka voitti muutaman tuhannen euron sivustolla, jonka lisenssiä hän ei ollut vaivautunut katsomaan. Kotiutus jumittui ensin tarkistuksiin, sitten asiakaspalvelu alkoi vastata kerran viikossa, ja noin kuukauden päästä koko sivu katosi verkosta. Markku ei saanut senttiäkään. Hän sanoi minulle jälkeenpäin, että olisi riittänyt kaksi minuuttia sivun alalaitaa tutkimalla, ja hän oli oikeassa!
Siitä tarinasta syntyi sääntö, jota olen siitä asti toistanut jokaiselle, joka on suostunut kuuntelemaan: lisenssi tarkistetaan ennen ensimmäistä talletusta eikä vasta silloin, kun rahat ovat jumissa. Lisenssin myöntäjän nimi pitää olla näkyvillä, ja sen pitää olla oikea viranomainen, jonka rekisteristä tiedon voi itse katsoa. Jos sivu vaikenee aiheesta tai piilottaa sen pieneen harmaaseen tekstiin, se kertoo jo paljon. Hyvä toimija ei häpeä lupaansa.
Verotus on toinen syy katsoa lisenssiä tarkasti. Suomalaiselle pelaajalle ETA-maissa lisensoitujen kasinoiden voitot ovat verovapaita, ja tämä on asia, jonka moni tietää vain puoliksi. Verovapaus ei koske mitä tahansa ulkomaista sivua, vaan nimenomaan ETA-valtiossa myönnetyllä lisenssillä toimivia kasinoita, joten ETA:n ulkopuolella lisensoidun sivun voitot ovat verotuksessa eri asemassa. Vanhan koulukunnan sivuilla tätä eroa ei kukaan kertonut pelaajalle, ja moni huomasi asian vasta verottajan kirjeestä.
Vertailusivut ovat hyvä lähtöpiste, kun haluat nähdä nopeasti, millaisia vaihtoehtoja tarjolla on. Kun luet listauksia esimerkiksi osoitteesta trumo kasinot, kannattaa joka tapauksessa käydä itse kunkin sivun lisenssitieto läpi ja verrata sitä viranomaisen rekisteriin. Kukaan muu ei tee sitä työtä puolestasi, ja olen nähnyt tarpeeksi monta tarinaa, jotka olisivat päättyneet toisin pienellä vaivalla.
Lisenssiajan alkaessa tähän tulee uusi kerros, sillä Suomessa luvan saaneet toimijat ovat suomalaisen viranomaisen valvonnassa. Kannattaa seurata, miten uusi lupa- ja valvontavirasto julkaisee tietoja luvan saaneista yhtiöistä, sillä siitä tulee jatkossa ensimmäinen paikka, josta tarkistus tehdään.
Maksaminen pankkitunnuksilla ja Pay N Play -pikapelit
Maksutavoissa näkyy ehkä selvimmin, kuinka paljon pelaaminen on muuttunut. Muistan hyvin ajan, jolloin talletus tehtiin luottokortilla, henkilöllisyys todistettiin lähettämällä passikopio sähköpostilla, ja kotiutusta odotettiin niin kauan, että moni ehti pelata voittonsa takaisin ennen kuin rahat liikkuivat mihinkään. Se oli vanhan koulukunnan arkea. Kukaan ei pitänyt sitä outona, sillä parempaa ei ollut tarjolla.
Nykyään suomalaisen pelaajan tavallisin tapa on maksaa pankkitunnuksilla. Se tuntuu luontevalta, sillä samoilla tunnuksilla hoidetaan muutenkin pankkiasiat ja viranomaisasiointi, ja tunnistautuminen tapahtuu samalla kertaa kuin maksu. Trustly on näistä palveluista tutuin nimi, ja sen kautta raha siirtyy suoraan pankkitililtä ilman erillistä lompakkoa tai korttia. Tämä on käytännössä vienyt pois sen vaiheen, jossa pelaaja joutui jakamaan korttitietonsa sivulle, jonka taustoja ei tuntenut.
Pay N Play -pikapelit vievät ajatuksen vielä pidemmälle. Niissä erillistä rekisteröitymistä ei tarvita, sillä pelaaja tunnistautuu pankkitunnuksilla talletuksen yhteydessä ja pääsee pelaamaan heti. Muistan, kun näin tällaisen ratkaisun ensimmäisen kerran, ja ajattelin, että tässä on se, mitä vanhan liiton sivuilta puuttui kokonaan. Nopeus on kuitenkin vain toinen puoli asiasta. Kun pelin aloittaminen käy näin helposti, pelaajan oma harkinta joutuu tekemään sen työn, jonka ennen hoiti pitkä rekisteröintilomake.
Katson maksutavoista aina samat kolme asiaa, ja kerron ne nyt proosana enkä listana. Ensin katson, että kotiutus tapahtuu samaa reittiä kuin talletus, sillä silloin raha ei jää jumiin välikäsiin. Sen jälkeen luen kotiutusehdot, joista selviää, onko voitolle asetettu rajoja tai odotusaikoja. Viimeisenä mietin, kuinka paljon olen itse valmis menettämään, ja asetan talletusrajan sen mukaan ennen kuin pelaan yhtään kierrosta.
Tämä viimeinen kohta on se, joka unohtuu helpoimmin. Raha on rahaa, vaikka se liikkuisi yhdellä napautuksella!
Pelaaminen järkevästi uuden ajan kynnyksellä
Vuosien mittaan olen huomannut, että pelaajat jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään. Toiset lukevat ehdot ennen talletusta ja nukkuvat yönsä hyvin, toiset lukevat ne vasta ongelman jälkeen ja ihmettelevät, miksi kukaan ei varoittanut. Lisenssijärjestelmä ei poista tätä eroa. Se tekee kuitenkin tiedon saamisesta helpompaa niille, jotka sitä haluavat, ja se on jo paljon verrattuna aikaan, jolloin tieto piti kaivaa foorumeilta ja kuulopuheista.
Moni kysyy minulta, kannattaako nyt odottaa ensi kesän lisenssimarkkinaa vai pelata jo ETA-lisensoiduilla sivuilla. Vastaukseni on yksinkertainen ja tylsä, kuten hyvät vastaukset usein ovat. Pelaa siellä, missä lisenssi on näkyvillä ja tarkistettavissa, missä verotus on sinulle selvä ja missä kotiutus kulkee samaa reittiä kuin talletus. Kaikki muu on toissijaista, oli bonus kuinka houkutteleva tahansa.
Kun katson taaksepäin, eniten minua ilahduttaa se, että suomalainen pelaaja on muuttunut vaativammaksi. Vanhan koulukunnan sivut elivät pelaajien tietämättömyydestä, ja nykyinen pelaaja kysyy lisenssistä, verosta ja maksutavasta ennen kuin edes katsoo pelivalikoimaa. Se on oikea järjestys. Uudistus tuo markkinalle uusia toimijoita, uuden valvojan ja uudet säännöt, mutta perusasiat pysyvät samoina kuin ennenkin.
Kokoan vielä havaintoni yhteen. Veikkauksen yksinoikeus päättyy ensi kesänä, ja tilalle tulee viiden vuoden lisensseihin perustuva järjestelmä, jota valvoo uusi lupa- ja valvontavirasto. Markkina on jo nyt suurelta osin netissä, ja noin puolet panoksista menee ulkomaisille toimijoille. ETA-maissa lisensoitujen kasinoiden voitot ovat suomalaiselle verovapaita, mutta vain silloin, kun lisenssi on oikeasti ETA-valtiosta. Pankkitunnukset, Trustly ja Pay N Play ovat tehneet maksamisesta nopeaa, ja juuri sen takia oma raja kannattaa päättää etukäteen.
Lyhyesti sanottuna: tarkista lisenssi, ymmärrä verotus ja pidä raha omissa käsissäsi. Tällä ohjeella olen pärjännyt itse, ja sillä pärjäät sinäkin!